”Taide on kuin lähiruokaa”

– Taide on kuin lähiruokaa: myös sitä halutaan tuottaa omassa kunnassa, sanoo Pukkilan Hyvinvointikeskus Onnissa 30-vuotisnäyttelynsä avannut Pirkko Inkinen, ja tarkoittaa vaikkapa kovassa huudossa olevaa ITE-taidetta.

– Kulttuurin harrastaminen tuo kuntaan taloudellista kasvua. Ihmiset saavat siitä potkua elämään, pukkilalaistaiteilija uskoo: kulttuuri edistää välillisesti kehitystä.

Inkinen iloitsee siitä, että pukkilalaiset ovat Galleria Koivulinnan näyttelyjen myötä ikään kuin saaneet taiteen tukiopetusta. Hyvinvointikeskus Onnista, jonka Savijoenraitille ja Ameriikanraitille hänen maalauksensa on ripustettu, on kuin vaivihkaa kehittynyt Pukkilalle uusi taidegalleria

Vaikka Inkinen sanoo haaveilleensa myös ammattitaiteilijan urasta, harrastelijataiteilijan elämä tuntuu nyt oikein hyvältä.

– Yritin välillä olla maalaamatta, mutta se kävi terveyden päälle, hän kuvaa suhdettaan taiteen tekemiseen.

Inkisellä on perhehoitokoti, jonka asukkaisiin kuuluva Lili Dahlberg esittäytyi Onnin viime vuoden viimeisessä näyttelyssä. Avajaisissa kuultiin hänen pianonsoittoaan, johon läänintaiteilija Ava Numminen oli ihastunut Pukkilan Kuutamoviikolla.

– Lili sanoi, että se oli yksi hänen onnellisimpia päiviään, Inkinen iloitsee.

Hän kertoo luovuuden olevan läsnä perhekodin arjessa. Piirustuspaperia on tarjolla läjäpäin ja syntymäpäiviä ryydittävät laulut, runot ja puheet, vaikkei päivänsankari täyttäisikään tasavuosia.

Onnin näyttely ”Nimetön värien variaatio” on kooste Inkisen 30-vuotisesta taiteilijan urasta. Vanhimmat teokset ovat 1980-luvun puolivälistä. Esimerkiksi liitutyöt ”Sieni” ja ”Metsä” olivat esillä jo vuonna 1984 Porvoossa pidetyssä aluenäyttelyssä. Uusimmat teokset, isokokoiset akryylimaalaukset ”Revontulet” ja ”Lumen valot” valmistuivat kuukausi sitten, joulun aikaan. Kukka-aiheiset akvarellit ovat siltä väliltä.

– ”Iloista luontoa” tehdessäni olin töissä kirjapainossa. Työ oli yksitoikkoista, joten suunnittelin samaan aikaan taidetta Inkinen esittelee sekatekniikalla syntynyttä maalausta, jossa on hyödynnetty muun muassa kirjojen sivujen leikkuujätettä.

Näyttelyn mainoksessa puhutaan impressionistisista töistä, joista osa on toteutettu aurinkovärjäystekniikalla. Aurinkovärjäyksessä maalauspohjana on kangas, jota voidaan esimerkiksi rypistää ja laskostaa. Kuvioiden teossa hyödynnetään vaikkapa kasvien lehtiä, hiekkaa ja kiviä. Inkisen oma keksintö ovat kankaalle aseteltavat paperikaavat. Työn annetaan kuivua auringossa, joka tuo valot ja varjot esiin.

– Aurinkovärjäys on äärettömän luonnollista, tekijä esittelee vuodelta 2007 olevia töitä.

– Värit ovat vahvin puoleni, pukkilalaistaiteilija sanoo katsellessaan 30-vuotisnäyttelynsä 24 teosta.

– Olen myös modernin taiteen ystävä. En halua, että työt ovat valmiiksi pureskeltuja. Mielikuvitukselle pitää jättää tilaa.

Pirkko Inkisen Nimetön värien variaatio -näyttely on avoinna Hyvinvointikeskus Onnissa (Onnintie 3) arkisin kello 9-16.30 maaliskuun loppuun saakka.