Linja-autoasema otettiin käyttöön 50 vuotta sitten, 28.1.1962. Parhaina vuosina se oli vilkas liikennesolmu. Kunnassa oli seitsemän liikennöitsijää, joiden historiaa Mäntsälä Seura ansiokkaasti kuvaa Piili tulee -kirjassa.
Kulta-ajat ovat auttamattomasti ohi, ja aikansa kaunokkirakennus saa juhlia löysässä hirressä yhä epäselvää purkutuomiota peläten.
Rakennuksen soisi säilyvän – vaikka Prisman osana – mutta linja-autoasemaa ei keskustassa enää tarvita. Tarvitaan bussiyhteys keskustasta junalle, pikavuoropysäkki junaseisakkeen kohdalle sekä pienimuotoinen matkakeskus taksi-, rahti- ja kahvilapalveluineen. Tämä on ainoa järkevä vaihtoehto. Keskustaan riittävät taksitolpat ja linja-autopysäkit.
On turha haikailla, että pikavuorot koukkaisivat keskustaan. Koiviston Auton konsernijohtaja Antti Norrlin on viimeksi tällä viikolla vahvistanut Mäntsälä-lehdelle, että ainoa oikea paikka pikavuoropysäkille on juna-aseman kohdalla moottoritiellä. Seitsemän vuotta sitten Koiviston Autolle myydyn mäntsäläläisen Sukulan Linjan viimeisin toimitusjohtaja Timo Turunen puolestaan muistuttaa, että pikavuoropysäkin rakentamisella kunta kohtelisi tasapuolisesti eri liikennemuotoja.
Kunta on selvittänyt neljää pysäkkivaihtoehtoa: juna-asemalle, Tuuliruusuun sekä P- ja E-liittymiin. Teknisen johtajan Pekka Savolaisen mukaan karkea hinta-arvio juna-aseman pysäkille ramppeineen on miljoona euroa. Tuuliruusun pysäkki olisi halvempi, ja siksi kunta on juuri päättänyt teettää uuden konsulttiselvityksen Tuuliruusun pysäkistä. Kolme vuotta sitten lääninhallitus tyrmäsi pysäkin ja liittymän 140-tielle. Ensiavuksi Tuuliruusun pysäkki kelpaisi, mutta ei pitkällä tähtäimellä.
Tuoreen tutkimuksen mukaan mäntsäläläiset ovat Suomen tyytyväisimpiä kotikunnassaan tarjottaviin palveluihin. Vielä kun pääsisi kulkemaan autotta ja matkaamaan samalla kausilipulla junassa ja bussissa, niin kuinka tyytyväinen sitä olisikaan?