On tavanomainen viikonloppuilta Mäntsälän keskustassa. Club Ladyn terassilla istuu ihmisiä tuopit kädessään kylmenevästä syysilmasta huolimatta ja kadun toisella puolella, Pizza Taxin edessä, kokoontuu hajanainen nuorisoryhmä jolla ei ole vielä ikää tai rahaa liittyä terassin karkelointiin.
Kuva tarkentuu ala- ja yli-ikäisten illanviettäjien väliselle Keskuskadulle, jolla kulkee satunnainen ajorata, nk. munkki tai kansannimeltään ”pilluralli”. Viime viikkoina yöllinen kaahailu keskustan ympärillä on herättänyt jälleen kerran kiivasta ja häiriintynyttä keskustelua moottorien jyminästä sekä ohi viilettävien autojen ikkunoista kantautuvasta infernaalisesta bassojydystä.
Perinteinen stereotypia myöhäisillan kaahailijasta on ammattikoulun autopuolella opiskeleva karski nuorisorikollinen, mutta todellisuudessa Mäntsälän yöelämässä liikkuu laaja kirjo eri-ikäisiä ja eritaustaisia nuoria, joista suurin osa on liikkeellä vain yleisen hauskanpidon ja kaveripiirin seuran takia.
Viime viikonloppuna kaksi p-rallikuskia, Taavetti Tyrvelö ja Kari-Tapio Solkimieli, suostuivat lyhyeen haastatteluun vanhan S-Marketin parkkipaikalla, jota voisi kutsua ajoradan varikoksi. Nuoret miehet ovat iältään kahdenkymmenen molemmilla puolilla; Tyrvelö opiskelee lukiossa ja Solkimieli ennen Järvenpään ammattikoulussa. Nuoret miehet esiintyvät mielellään mainituilla valenimillä myöhäisillan kaahareihin kohdistuvan väkevän stigman takia.
– Mä pyörin täällä päin melkein joka toinen viikonloppu. Välillä me ajellaan kavereiden kanssa keskustassa, mutta yleensä mennään vähän kauemmas syrjäkylille ajelemaan myös. Ei tää ajelu pelkkään Mäntsälän Keskuskadulle rajoitu, täällä on monesti aika kuollut meno muutenkin, Solkimieli sanoo.
P-rallin näkyvin osa sijoittuu kuitenkin juuri keskustaan, varsinkin Mäntsälän legendaarisen linja-autoaseman liepeille. Poikien mukaan ringin ajaminen ympäri keskustaa on hyvä tapa päästellä vähän höyryjä koulu –tai työviikon päätteeksi, eikä kyseessä yleensä ole sen kummempaa kuin ajanvietto kavereiden kanssa.
– Me ajellaan tässä usein frendien kanssa vähän aikaa ympyrää musiikit soiden ihan vaan huvin vuoksi. Useimmat ajattelevat, että tätä tekevät vain amispojat mutta aika saman verran täällä on lukiolaisiakin. Ja tytöillehän on aina autossa tilaa, jos nyt suostuvat kyytiin, Tyrvelö naurahtaa.
Ongelmana on, että yöllinen kaahailu ja äänekäs musiikki aiheuttaa monelle mäntsäläläiselle unenpuutetta ja muutakin häiriötä. Varsinkin linja-autoaseman viereisissä kerrostaloissa ihmiset joutuvat pahimman melun keskelle, ja kimpaantuneita mielenilmauksia kuulee tasaisin väliajoin paikallislehtien keskustelupalstoilla ja ruokakaupan kassalla.
– Kyllä mullekin ollaan tästä joskus tultu sanomaan, mutta eihän meidän tarkoitus ole ketään tahallamme häiritä. Tää on vaan meidän tapamme viettää aikaa yhdessä ja vähän irrotella. Eihän täällä Mäntsälässä oikein mitään muuta iltaisin voi tehdäkään, Solkimieli arvostelee.
Keskustaan on vaadittu usealta taholta tehostettua valvontaa varsinkin poliisin toimesta, mutta useat kaahailuun kyllästyneet siviilirohkeutta omaavat mäntsäläläiset ovat tarjoutuneet puuttumaan itse asiaan. Moinen valvonta toteutuessaan kuitenkin luultavasti lisäisi vain eripuraa ja muuttaisi selkkauksen paljon henkilökohtaisemmaksi kuin miksi se on miltään osapuolelta aluksi tarkoitettu. Rakentavampi vaihtoehto pitäisi löytyä.
Jälleen kerran näyttäisi siltä, että Mäntsälän vapaa-ajanviettomahdollisuuksissa olisi kehittämistä. Jos keskustasta löytyisi parempi ajanviettokeskus kuin Raitorin kylmä kivetys, ja panostettaisiin esimerkiksi elokuvateatteriin tai myöhään asti auki pysyvään kahvilaan, josta saatiin jo hetken aikaa nauttia, kenties ajelu siirtyisi kauemmas Keskuskadulta ja keskustan asukkaat saisivat unensa.
